Tänään 9.3.2013

Tässä, tässä on minun uusi asuinkaverini Doris Rescueprinsessa.

Muruseni, sydämellisesti tervetuloa uuteen kotiisi.

"Nyt mä nukun makkarissa mun omalla pedillä ja rakastan olla täällä. Meillä menee niin hyvin heti alkuun Eevan kanssa, kyllä mä uskon, että meistä tulee kaikista parhaat kaverit maailmassa ikinä. Ja mä tiedän, että Eeva tykkää musta ihan kamalasti, niin se ainakin sanoo."

Vain muutamaa päivää aikaisemmin sain tiedon, jota olin jännittyneenä odottanut, Doriksen testitulokset olivat negatiivisia ja Doris oli tulossa Suomeen, huh, huh.

Eilen 8.3. myöhään perjantai-iltana seisoin jännittäen kaverini Riikan kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Odottelimme Bukarestista saapuvaa lentokonetta, koneessa oli arvokasta lastia neljä Suomeen adoptoitua rescuekoiraa Doris, Maria, Haave ja Albi. Doris oli tutustunut viikon ajan matkakumppaniinsa Mariaan. Tytöt tulivat hyvin juttuun ja matkasivat kavereina samassa kuljetusboxissa. Kulkureitten Johanna ja Veronica olivat meitä vastaanottajia opastamassa ja antamassa vielä ohjeita tulevalle koiruustaipaleellemme. Odotushallissa kyllä aisti meidän vastaanottajien jännityksen. Kun lentokone kuulutettiin laskeutuneeksi jännitys vain tiivistyi ja kuluvat minuutit alkoivat olla tunnin mittaisia.

Minä istuin tyynen näköisenä, vaikka kehossa kihisi niin, etten millään olisi malttanut paikallani pysyä. Sitten kuului haukkumista ja Johnna sanoi, että koirat tulevat nyt ulos. Siltä tuli Carmen työntäen kärryllistä koiria, jestas. 

Ensimmäisenä pääsi oman perheensä hoiviin pikkuinen Haave. Onnellisia näyttivät pikkutytöt olevan pikkuinen Haave sylissään.

Sitten oli Doriksen vuoro. Veronica availi boxia ja sanoi, että täältä onkin tulossa vielä aika energinen koira. Sieltä tuo otus kömpi boxin uumenista. Lähes kymmenen tuntia matkustamista takanapäin ja Doris vain katseli heti tarkkana ympärilleen, mitäs täällä oikein on. Veronica otti Doriksen syliinsä hetkeksi rauhoittumaan.

Minä istuin sohvalla ja jännitin edelleen. Doris tuotiin viereeni ja se alkoi heti nuolla kättäni. Siinä se oli, oltiin heti kavereita. Johannan kanssa käytiin vielä Doriksen tiedot läpi microsirun ja EU-Passin.

Toivotimme kaikille uusille koiraperheille hyvää ja onnellista jatkoa ja lähdimme ajamaan Lahteen, jossa Dorista odotti oma koti ja uusi kummallinen ympäristö. Istuin auton takapenkillä Doris vieressäni, se nukkui koko matkan, välillä nuoli kättäni ja minä tietenkin sitä rapsutin ja silittelin.

Lentokentällä kotiin lähdössä, kuva Kulkureitten sivulta

Saavuimme alkuyöstä Lahteen, kannoin Doriksen kotiovelle ja astuimme sisään. Doris kiersi ja tarkasti tilat, kaikki kunnossa, sopii mulle, tuntui sen ilme sanovan. Jano tuntui olevan kova vesi maistui ja maistui, sitten maistui vähän ruokaa ja alkoi uudelleen vähän tarkemmin paikkojen tarkistaminen. Siitä alkoi tutustuminen toinen toisiimme ja yhteinen matka, joka toivottavasti jatkuu pitkälle, pitkälle.