Miten kaikki alkoikaan….
Olin jo jonkun aikaa miettinyt koiran hankkimista.
Lapsuudenkodissani meillä oli aina eläimiä, oli kissaa, koiraa, kanarialintua
ja kilpikonnaakin. Aikuiselämässäni omaa koiraa minulla ei ole ollut koskaan, kissoja
kyllä oli aina kaksin kappalein ja ne kuuluivat osana elämääni monen vuoden ajan.
Ajatus koirakaverista, omasta koirasta,
jonka kanssa kävisin lenkillä ja joka toisi säpinää nykyisiin vähän tylsiin elämänkuvioihini,
alkoi kiehtoa minua enemmän ja enemmän. No, ei mitenkään erityisen ylentävät
syyt hankkia koira, siihen kuitenkin päädyin….. koiran hankkimiseen.
En muista enää mistä sain ensimmäisen kerran tiedon
rescuekoirista. Etsin netistä tietoja ja löysin yhdistyksiä, jotka välittivät
katukoiria Venäjältä, Virosta ja Espanjasta. Jostain syystä en ollut laisinkaan
kiinnostunut suomalaisista kodinvaihtajista. Sanon aina, että kaikella on
tarkoituksensa, ei ole olemassa sattumaa, niin ei tässä minunkaan
koiraprojektissani ollut mitään ”sattumalta” tapahtuvaa.
Katselin
virolaisten
kuin myös venäläisten koirien kuvia ja tietoja netistä. Pitkän
lentomatkan
vuoksi espanjalaiset rescuekoirat olin laittanut taka-alalle. Satojen
hylättyjen ja
heitteille jätettyjen koirien tietoja ja kuvia katselin ja ne olivat
toinen
toistaan surullisimpia tapauksia. Näiden satojen kuvien joukosta ei
noussut
yhtään koiraa ylitse muiden, ei vaan natsannut. Sitten sattumalta, huom.
ns.
sattumalta löysin Kulkurit yhdistyksen nettisivun. Kulkurit tekevät
eläinsuojelutyötä Romaniassa ja Virossa. Katsastin ensin virolaisten
koirien
tiedot ja kuvat… eikä taaskaan minulle mitään. Tunnustan tässä, että
minulla
oli ”lievä” asenne Romaniasta adoptoitaviin rescuekoiriin. Samanlaisia
koiriahan
siellä on, hylättyjä ja heitteille jätettyjä kuten muuallakin ympäri
maailmaa,
mutta silti. Nyt jälkeen päin kokemuksesta viisastuneena, totean, että
siellä on todella ihania ja hienoja koiria odottamassa paikkaa omaan
kotiin. Katselin kuitenkin kuvia ja siellä se sitten oli minua
odottamassa, Doris, koira
minua varten tai minä Dorista varten.
Muutaman päivän ajan kävin kurkkimassa Doriksen tietoja ja
kuvia, mitä enemmän niitä katselin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin yhteisestä
elämästämme täällä Suomen Lahdessa. Olen aina pitänyt karvatuurikoirista
sellaisista Ransuista ja sitähän Doris on. Doriksesta oli sen tiedoissa pieni
videopätkä tarhalta, jossa se asusteli turvallisimmissa oloissa kuin tuolla
kadulla. Tässä videossa Doris tulee varovasti katsomaan kuvaajaa toisen
rohkeamman koiran takaa. Voi itku, tuota
sen anovaa ilmettä ja kehonkieltä, itku siinä todella minulle tuli.
Niinpä laitoin sähköpostia Kulkureille Doriksen
yhteyshenkilölle Taijalle, jossa ilmoitin halukkuuteni adoptoida Doris. Sain
Taijalta melko pian vastauksen ja niin pyörähti käyntiin 13.2.2013 projekti ”Doris
Rescueprinsessa”.
Tässä Kulkureitten sivulta kopioituna tuo videopätkä ja Doriksen silloinen nettisivu.
http://www.youtube.com/watch?v=5ZZweT0JpQE&feature=youtu.be
http://kulkurit.fi/kotia-etsiva-doris/
