Doris suuri näyttelijä....
Sarjanäytelmä: "Doris ja
Mölkkyporukka"
Kävimme Mustin Kerhosta hakemassa repullisen raakaruokaa Dorikselle. Siellä oli Doriksen hoitopaikan kaveruksetkin. Tietenkään Doris ei tiennyt miten päin olisi pyörinyt, niin innoissaan se oli kaverusten tapaamisesta. Doris kävi ylikierroksilla, mutta yllätyksekseni lähtikin reippaasti pois. Kotiin piti päästä mahdollisimman pian, ettei pakasteet repussa pääsisi sulamaan. Ja se mahdollisimman pian onkin Dorikselle kummallinen käsite.
Tänään ei sitten istuttu, vaan heittäydyttiin suoraan kyljelle makaamaan. Sitä sitten jatkui pitkin matkaa siihen saakka kunnes lähestyttiin Mölkynpelaajaukkoja. Kun Doris kuuli heidän äänensä jäi makuulle heittäytyminenkin.
Kuulin miten joku ukoista sanoi, että tuolla se pari taas tulee. Doris sitten istui viiden metrin päähän tarkkailemaan tilannetta. Mölkyt olivat keskellä puistotietä ja noin kuusi ukkoa istui kahdella penkillä kuin kukot ikään. Oli joukossa yksi nuori nainenkin.
Sain Doriksen liikkeelle, mutta sepä päättikin topata istumaan ukkoja vastapäätä. Siinä se sitten istui ja katseli ukkoja ja ukot Dorista. Yritin saada sitä liikkeelle, mutta Doris pisti jarrut päälle.
- Haluuko se tulla pelaamaan, kysyttiin.
- Ei, se taitaa haluta olla tuomari, vastasin.
Kävimme Mustin Kerhosta hakemassa repullisen raakaruokaa Dorikselle. Siellä oli Doriksen hoitopaikan kaveruksetkin. Tietenkään Doris ei tiennyt miten päin olisi pyörinyt, niin innoissaan se oli kaverusten tapaamisesta. Doris kävi ylikierroksilla, mutta yllätyksekseni lähtikin reippaasti pois. Kotiin piti päästä mahdollisimman pian, ettei pakasteet repussa pääsisi sulamaan. Ja se mahdollisimman pian onkin Dorikselle kummallinen käsite.
Tänään ei sitten istuttu, vaan heittäydyttiin suoraan kyljelle makaamaan. Sitä sitten jatkui pitkin matkaa siihen saakka kunnes lähestyttiin Mölkynpelaajaukkoja. Kun Doris kuuli heidän äänensä jäi makuulle heittäytyminenkin.
Kuulin miten joku ukoista sanoi, että tuolla se pari taas tulee. Doris sitten istui viiden metrin päähän tarkkailemaan tilannetta. Mölkyt olivat keskellä puistotietä ja noin kuusi ukkoa istui kahdella penkillä kuin kukot ikään. Oli joukossa yksi nuori nainenkin.
Sain Doriksen liikkeelle, mutta sepä päättikin topata istumaan ukkoja vastapäätä. Siinä se sitten istui ja katseli ukkoja ja ukot Dorista. Yritin saada sitä liikkeelle, mutta Doris pisti jarrut päälle.
- Haluuko se tulla pelaamaan, kysyttiin.
- Ei, se taitaa haluta olla tuomari, vastasin.
Naurua...
- Mikä sen nimi on, kysyttiin.
- Doris.
- Ai Dooooris! Hyvä Doooris!
Sain Doriksen liikkeelle, mentiin pari metriä, sitten taas kyljelleen.
- Hei nyt se heittäytyi kyljelleen, huudettiin.
- Hyvä Doooris!
Ja Doris innostui, siitä oikein näki miten se halusi esiintyä, innokas katsojajoukko sillä kyllä olikin.
- Nouseeko se, ei nouse, nousee se! Nyt se nosti sen.
- Kohta se kaatuu. Ei kaadu. Lyödäänkö vetoa? Hei nyt se kaatuu.
Taas naurua...
- Hyvä Doooris!
- Saako se sen ylös?
- Ei kyllä saa.
- Nyt se nostaa sitä.
- Nouseeko se?
- Ei kyllä nouse!
- Nyt se on pystyssä. Kohta kaatuu, mä lyön vetoo, että kaatuu! Kaatuu se.... naurua, naurua.
- Pojat, nyt se on selällään. Katsokaa sitä, se makaa selällään. Katotaan saako sen taas ylös! Nostaa varmaan! Ei taida nyt nousta! Siellä se on selällään. Naurua....
Minun onnekseni vastaan oli tulossa pieni koira ja Doris pomppas ylös kuin raketti.
Takaa kuului huuto "pystyssä" ja taas iloinen naururemakka.
Selvittiin pikkukoirasta. Loppumatkalla oli vielä kolme kaatumista. Sitten tempasin koiran syliin ja mentiin. Huomasi kyllä, että nyt mammalta tais palaa päreet ja tuli loppumatkan lyhyessä hinassa. Kotona oli hissukseen, luuli saavansa moiteryöpyn. Olin hiljaa ja nauroin sisäänpäin.
-Jatkuu
