Mitä konkreettista sitten tapahtui..

Taijan kanssa käytiin läpi näitä ns. konkreettisia juttuja. Kulkureilla on erittäin hyvät nettisivut. Sieltä löysin melkein kaiken tarvitsemani tiedon.Olen myös erittäin tyytyväinen tuohon Kulkureitten Romanian katukoirien avustamisprojektiin. He tekevät kovasti työtä myös siellä paikan päällä jakamalla tietoa, neuvomalla, rahoittamalla koirien sterilointeja ja kastraatiota. Koirien adoptoiminen Suomeen on vain pieni osa tuosta Kulkureitten avustustyöstä. 

Sain tietää, että Doris oli elänyt koiralaumassa eräällä vanhalla tehdasalueella lähellä Bukarestia. Doriksen tausta ei ole tiedossa, miten se on joutunut tuolle alueelle, onko se sinne hyljätty vai onko se aina asunut kadulla. Kumpikaan vaihtoehto ei nyt ole mitenkään hyvä juttu. Kerron myöhemmin omista pähkäilyistäni Doriksen taustasta.

Doriksen lauma, kuva Kulkureitten nettisivulta.

Tuota laumaa kävi ruokkimassa Bukarestissa asuva italialainen eläintensuojelija Giovanni Razvan avovaimonsa Miran kanssa. Giovanni oli kiinnittänyt huomiota Dorikseen siellä tehdasalueella joskus viime vuoden kesällä. Hän näki Doriksessa iloisen, reippaan ja sosiaalisen koiran, joka on enimmänkin alistuva kuin päällepäsmäri. Tuo kaikki piti oikein hyvin paikkana, täällä sitten ajan kuluessa Doriksen luonteesta paljastui paljon, paljon muutakin. Giovannin mielestä Doriksessa oli potentiaalia hyväksi kotikoiraksi ja niinpä hän halusi saada Doriksen adoptoitavaksi ja kuinkas sitten sattuikaan. Tamperelainen Riikka Hietala oli ollut tutustumassa näihin Bukarestin katukoiriin. Riikka ihastui Dorikseen ja ehdotti Kulkureille, josko Doris pääsisi Suomeen adoptoitavien koirien joukkoon. Kulkureilta tuli myöntävä vastaus ja Doriksen elämä alkoi muuttua melkein kertaheitolla. Tuolloin Doris oli yli vuoden ikäinen, joten Giovanni vei sen steriloitavaksi. 

Viime vuoden loppupuolella Doris pääsi Giovannin yksityiseen koirasuojaan odottelemaan adoptiota Suomeen. Kovin montaa kuukautta Doris ei sitten ehtinyt tarhalla olla, kun löysin sen tiedot Kulkureitten nettisivulta ja halusin antaa Dorikselle mahdollisuuden asua ja elää normaalin koiran elämää omassa kodissa. Elämää sellaisessa kodissa jossa sitä tullaan rakastamaan ja pitämään hyvää huolta. 

Olin kertonut itsestäni Taijalle, että olen eläkkeellä, asun yksin kerrostalossa ja minulla ei ole koskaan ollut omaa koiraa. Olin aika noviisi koirankasvattajaksi, joka myöhemmin tuli olemaan meille molemmille niin Dorikselle kuin minullekin aikamoisen haasteellinen juttu. Onnekseni en sitä tuolloin tiennyt, ehkä silloin olisin valinnut pienen takuuvarman kirppukoiranpennun.  Kohtalolla oli kuitenkin sormensa tässäkin pelissä. Jos olisin valinnut toisen koiran Doriksen sijasta, en koskaan olisi oppinut tuntemaan niin aarretta, super ihanaa, kilttiä, viisasta, itsepäistä ja persoonallista koiraa kuin Doris on.  

Kun olin allekirjoittanut luovutussopimuksen, maksanut mitättömän pienen Doriksen ostohinnan 400 euroa Kulkureille, hinnan joka koostui Doriksen hoitokuluista, rokotuksista, loishäädöistä, yms. ja lentokuljetuksesta Bukarestista Helsinki-Vantaalle. Ei tuosta summasta kyllä mitään voittoa yhdistykselle koidu. Sitten Kulkureilla alkoi lentoaikataulujen selvittely. Sain tietää, ettei noiden adoptiokoirien lennättäminen tänne olekaan niin yksinkertaista. On vain yksi lentoyhtiö, jonka reittilennot tulevat Suomeen. Jokaiselle lennolle ei ole koirille tilaa ja joillekin lennoille on varattavissa vain pentupaikkoja.

Odottaminen hermostutti ja taas hermostutti. 26 päivä tuli Taijalta ilosanoma, Doriksen tulo Suomeen on varmistunut ja minun pitää olla Helsinki-Vantaan lentoasemalla 8.3.2013, klo 23.00 vastaanottamassa Dorista. Jippii!!

Jatkuu.....