Doriksen eka yö ja aamu...

Minun täytyy aina muistaa se, että Doris on kadulla kasvanut. Sen taustoista ei tiedetä oikein mitään. Vaikka se on jo yli vuoden ikäinen, se ei osaa mitään koiralle kuuluvia juttuja. Koiran luonne saattaa muttua täysin ja aina on varauduttava ongelmiin. Ok, olen sitkeä sissi, katsotaan miten meidän käy.

Yöllä täällä sitten alkuun haisteltiin, nuuhkittiin ja tutkittiin paikkoja. Olin levittänyt lehtiä eteisen ja partisin lattioille. Ekat pissat pitkän lentomatkan jälkeen tehtiin parvekkeelle, huomasin sen nyt aamulla. Toinen pissa tehtiin eteiseen lehtien päälle, hyvä Doris, noin sitä pitää. Miten se on voinut olla pissaamatta koko matkan ajan lähes 12 tuntia? Käytiin vielä uudelleen partsilla ja sinne tulikin pienet kakkapökäleet, aina vaan juttu paranee.

Doris tutustuu kotiinsa

Ensimmäiset haukut tulivat vauvanukesta, joka istui sohvan selkänojalla, ok nukke laitettiin piiloon. Toiset haukut tulivat eteisen seinällä olevasta ruskeasta keramiikkakissasta. Sekin otettiin pois seinältä. Ei muuta epäilyttävää! Doriksen piti kuitenkin kiertää ja tarkistaa moneen kertaan huoneet.

Pikkuhiljaa rauhoituttiin molemmat. Olin laittanut makkarin lattialle Dorikselle pediksi vanhan täkin ja sen päälle froteepyykeen. Näytin sille pedin paikkaa. Doris haisteli ja nuuhki ja kävi pötkölleen. Hetken päästä alkoi pedin petaaminen, sitä kaivettiin ja pöllyytettiin, ok, unohdetaan koko juttu ja mennään olkkariin nukkumaan. Päätin nukkua vaatteet päällä sohvalla, jos vaikka jotain äkkinäistä tapahtuu. Laitoin lampun ihan pienelle ja kävin sohvalle pötkölleen. Doris tuli heti sohvan viereen lattialle. Siinä me sitten oltiin ja nukuttiin aamuun, minä sohvalla, heräillen vähän väliä ja Doris sikeässä unessa lattialla. Oli ressu varmaan niin kovin uuvuksissa pitkästä matkasta ja kaikesta siihen liittyvästä hälinästä ja hässäkästä. Hienosti kaikki oli mennyt tähän saakka.

Heräsin tietenkin aikaisin jo pelkästä jännityksestä. Kun liikahdin Doris nousi heti ylös ja alkoi nuolla kättäni. Siinä sitten istuin ja rapsuttelin ja rapsuttelin ja silittelin ja silittelin tuota ihanaa rescueprinsessaani. Seuraava jännityksen paikka oli ulos meno. Mietin miten Doris pärjää rappusissa ja miten hihnassa kulku alkaa sujua. Taas jännitin. Yöllä olin kantanut Doriksen kotiovelle, koska Dorista oli selvästi peloittanut tulo rappuun ja nuo portaat ylös.

No, sitten ripeästi aamutoimiin. Oikeaoppisesti piti ensin syödä aamupala ja sitten lähteä ulos. Laitoin Dorikselle keitettyä ohra-riisiryyniseosta ja jauhelihaa aimo annoksen. Kyllä maistui ruoka. Ajattelin, että Doris syö enemmän kuin pitää, onhan se ollut nälissään siellä varastoalueella. Paljon, paljon myöhemmin tämä nälissään olo tulikin meidän elämässä monesti esiin.

Pannan pukeminen onnistui yli odotuksen, sitten vaan matkaan ja ulos lenkille. Huomasin kyllä, että Doriksella oli niin sanotusti "pallo hukassa". Se oli jotenkin levoton ja hermostunut, oli varmaan väsynyt ja stressaantunut kaikesta tapahtuneesta. Päästiin raput hienosti ensimmäisellä kerralla alas, mitä nyt tassut vähän luistivat. Seuraava siirto oli päästä ulos ulko-ovesta pihalle. Jee, hienosti meni. Pihalla Doris pyöri, pyöri ja pyöri, ei tiennyt mihin piti mennä. Aurinko paistoi ja pakkasta oli yli kymmenen astetta. Melkein heti Doris pissasi, tietenkin sitä heti kehuin. Mentiin ihan vähän matkaa pihasta ja hupsista, vastaan oli tulossa suuri koira. Apua, mitä minä nyt teen? Doris aloittaa riuhtomisen ja hyppimisen ja haukkui ja haukkui (tietenkin). Saan Doriksesta kiinni ja käyn kyykkyyn pitäen Dorista tiukasti valjaista kiinni. Koirakko ohittaa meidän hienosti. Dorikselle jää kierrokset päälle, se hyppii ja kiemurtelee. Teen ensimmäisen virheeni, käännyn takaisin kotiin.

jatkuu....