Vielä viikko Doriksen tuloon....

Sanotaan, että odottavan aika on pitkä, pitää kyllä paikkansa. Odotan niin malttamattomana Doriksen tuloa, onneksi tuota odottelua ei ole enää kuin viikko jäljellä.

Naurattaa ihan tämä säpinöinti. Monta kertaa päivän aikana käyn Kulkureitten nettisivulla katselemassa Doriksen kuvia.

Olen ostanut Dorikselle tarvikkeita, kauniit punaiset valjaat ja talutushihnan, niissä on vähän bling blingiä, tosin ne toimivat heijastimina pimeässä. Sitten tietenkin harjan, kamman, shampoota, pallon, vetolelun ja Vinkuvanku lelun, tiedäthän sellaisen joka vinkuu, kun sitä painaa. Petiä en vielä hankkinut, en osaa oikein hahmottaa Doriksen kokoa, säkäkorkeus on noin 45 cm, mutta ei se minulle kerro oikeastaan muuta, kuin sen, että Doris on sohvapöytäni korkuinen, eikö olekin hyvä vertailukohde? Kun tuota petiä ei sitten ole, Doris saa nukkua näin alkuun vanhan peiton päällä.

Sitten on tietenkin hankittu madotuslääkkeet ja Rescue tipat. Noita tippoja suositeltiin Kulkureitten taholta, sanoivat, että ne auttavat sopeutumaan uuteen elämään tässä alkuvaiheessa. Ruoka on vielä hankkimatta, ne ostan sitten perjantaina, täytyyhän minulla silloin olla jotain järkevää tekemistä.

Ennen Suomeen tuloa Doris saa viisi eri rokotetta ja Doriskselle annetaan myös tuhdit loishäädöt. Sille tehdään vielä ennen lähtöä viiden loissairauden testit. Jos testitulokset ovat negatiivisia, se saa luvan matkustaa Suomeen. Doris saa oman EU-passin, mihin on merkitty kaikki Dorikselle tehdyt "toimenpiteet". Peukut pystyssä odottelen testien tuloksia ja matkustuslupaa.

Minusta nämä kaikki rokotukset, loishäädöt ja loissairaustestit ovat Kulkureitten adoptioprojekteissa tosi kova juttu. Mietin itsekseni, kuinka monella suomessa asuvalla rotukoirallakaan on asiat näin hienosti balansissa.

Nyt sitten vaan hoen itselleni, kärsivällisyyttä, malttia, malttia, kyllä Doris sieltä tulee :)

Kuva kopioitu Kulkureitten sivulta.